Lisää omakohtaista

Vaikka olen ollut stressaantunut, sain kuitenkin hyviä uutisia:
Kävin In-Body -kehonkoostumusanalyysissä Varsinais-Suomen Veteraaniurheilijoiden tilaisuudessa (niin, voisin aivan hyvin liittyä jäseneksi, mutta en ole urheilija…). Kevääseen verraten olen vielä paremmassa kunnossa. Vain lihasmassaa saisi olla hieman enemmän. Eli parantamisen varaakin vielä on!

20161014_192956
Myös käynti omalla lääkärillä kertoi samaa: fyysisesti olen elämäni kunnossa. Eikö ole mielenkiintoista!? Siis psyykkisestä kuormituksesta huolimatta voin fyysistesti erinomaisen hyvin! Mikä onni! Ei ole ollut hukkaan heitettyä se, että syön joka päivä kapselin poikineen, täyspainoisen ja itselleni sopivan ruoan lisäksi!

Omakohtainen kokemus

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, ja terapeutti ei osaa tai voi hoitaa itseään.
Luojan kiitos, pääsin Ihana Elämä Terveysanalyysiin, ja heti sen jälkeen lomalle Kreetan aurinkoon. Terveysanalyysi osoitti, että olen jo pidemmän aikaa ylirasittanut itseäni, ja niin suolisto, sisäeritysjärjestelmä kuin sydänkin ovat kärsineet – hermoista puhumattakaan! Kun tein itselleni NES-skannauksen, se vahvisti tulokset. Tietenkin.
Onnekseni Terveysanalyysi osoitti myös, että vaikka ravinteet eivät täysin olleetkaan imeytyneet, olisin joka tapauksessa ollut vielä paljon huonommassa kunnossa, jos en olisi koko ajan käyttänyt laadukkaita lisäravinteita ja ravinnetotehosteita.
Joka tapauksessa minulle suositeltiin 3 kk:n ajaksi entistäkin tarkempaa ruokavaliota. Täysin gluteeniton ja laktoositon, ja kaikki valkoinen sokeri pois. Ja sen lisäksi myös palkokasvit ja pähkinät, sekä osa hedelmistä ja vihanneksista pois ruokavaliosta. Voi surku – mikä neuvoksi, kun Kreetalla on maailman parhaat viinirypäleet?!

20161008_110828
Saan sentään nauttia viikunoista.
Gluteenin välttäminen on sittenkin helpointa; vehnättömyyteen olen jo tottunut vuosien ajan. Jogurtissa on laktoosia, ja hunajaakaan en saisi syödä.
Kotiin päästyä elämä on yksinkertaisempaa. Paitsi että syksy on perheessäni aina juhlien aikaa…
Kreetalla latasin akkuja ja nollasin nuppia. Kävelin paljon rannalla, kuuntelin tyrskyjen lakkaamatonta vyörymistä hietikolle, ja mietiskelin. Jos minä, joka kuitenkin jossain määrin pystyn hoitamaan itseäni, olen niin stressaantunut, että elimistöni reagoi, ja kuitenkaan en ollut kunnolla huomannut sitä – niin miten stressaantuneita ihmiset ylipäätään mahtavat olla, huomaamattaan?! Ja olisiko jotain yksinkertaista, mitä voisin tehdä asian helpottamiseksi? En voi kustantaa kaikkia asiakkaitani rannalle rentoutumaan – kunpa voisinkin! – mutta entäpä jos voisin tuoda rantatunnelmaa lahjaksi?20160927_122345Tyrskyt ovat ajattomia, loputtomia. Välillä kevyempiä, toisinaan vaahtopäitä. Taukoamatta ne ovat hioneet rannan kiviä, kunnes ne ovat sileitä, käteen sopivia. Kuuma aurinko on ladannut niihin omaa voimaannuttavaa energiaansa, meri omaansa. Siinä on tasapaino: Lämpö ja viileys, korkeus ja syvyys, ja yhdessä ne muodostavat elämää ylläpitävää energiaa. Niinpä ajattelin, että tuon mukanani kotimaan kylmään talveen stressinpoistokiviä niin paljon kuin voin.20161011_194649-2
Saat omasi, kun tulet vastaanotolleni, tai kutsut minut kotikäynnille.
Tervetuloa stressin lievitykseen!