B12-vitamiinin tarpeesta

B12-vitamiini toimii elimistössä yhdessä foolihapon kanssa. Sitä tarvitaan veri- ja hermosolujen muodostamiseen, sekä mm. foolihapon muuntamiseen elimistölle sopivaan muotoon. Folaatti on tärkeää erityisesti hyvin varhaisessa sikiönkehityksen vaiheessa. B12-vitamiinilla on todettu myös monia muita terveysvaikutuksia, ja se liittyy olennaisesti homokysteiiniaineenvaihduntaan. Homokysteiini on myrkyllistä ja näyttäisi liittyvän sydän- ja verisuonitautien sekä Alzheimerin taudin puhkeamiseen, mutta tutkimuksia tarvitaan lisää. Tanskalaisen Aarhusin yliopiston tutkijat suosittelevat B12-vitamiinin saantisuosituksen nostamista 6 mikrogrammaan/vrk ikääntyville naisille (Vakur Bor M, Lydeking-Olsen E, Møller J, Nexø E. A daily intake of approximately 6 µg vitamin B-12 appears to saturate all the vitamin B-12–related variables in Danish postmenopausal women Am J Clin Nutr 2006 83: 52-58.) Mitä korkeampi oli veren B12-vitamiinpitoisuus, sitä vähemmän oli aivoille, sydämelle ja luustolle myrkyllistä homokysteiiniä.

B12-vitamiinin aineenvaihdunta elimistössä on varsin monimutkainen prosessi. Meidän ei suinkaan ole välttämätöntä ymmärtää sitä kokonaan – riittää se, että tiedämme, miten merkityksellisestä ja hyvinvoinnillemme tärkeästä vitamiinista on kyse. Mutta tässä lyhyt tiivistelmä.

B12- vitamiini on suurimolekyylinen vesiliukoinen aine, joka on ruoassa valkuaisaineisiin eli proteiineihin sitoutuneena. Ensin mahalaukun pepsiini-entsyymi hajottaa proteiinit ja vapauttaa B12-vitamiinin, joka sitoutuu haptokorriini-nimiseen molekyyliin. Sen jälkeen haiman erittämä proteaasi hajottaa puolestaan haptokorriinin ja vapauttaa B12-vitamiinin uudelleen. Mutta se ei silti helposti läpäise rasvakalvoja. Sen vuoksi tarvitaan ns. sisäinen tekijä, intrinsic factor, (IF) sen kuljettamiseksi soluun ja ulos. Tämä sisäinen tekijä on maharauhasten erittämä glykoproteiini. Se sitoutuu B12-vitamiiniin mahassa tai ohutsuolen alkupäässä, ja B12-vitamiini vapautuu siitä ohutsuolen loppupäässä. (Murray R K et al.: Harper’s Biochemistry, 23rd Edition. Chapter 56: Glycoproteins. Appleton & Lange, 1993. ISBN 0-8385-3562-3.) Verenkierron mukana se kulkeutuu luuytimeen ja aivoihin, missä sitä tarvitaan eniten. Ohutsuolen häiriöt, kuten esim. Crohnin tauti, haittaavat B12-vitamiinin imeytymistä.

B12-vitamiini varastoituu maksaan, vaikka se lasketaankin vesiliukoisiin B-ryhmän vitamiineihin. Maksasta sitä riittää 1-2 vuoden tarpeeseen, vaikka et enää jostain syystä saisi sitä lisää. Kliinisen puutostilan kehittyminen voi kestää vuosia. (www.terve.fi) Mutta ennemmin tai myöhemmin alat saada puutosoireita: anemiaa tai hermosto-oireita. Sormenpäissä tai varpaissa voi tuntua kihelmöintiä tai tunnottomuutta; voit kokea lihasheikkoutta tai muistin häiriöitä. Pitkään jatkuessaan puutos aiheuttaa pysyviä vaurioita.
Aivojen B12-vitamiinin tarve on paljon suurempi kuin luuytimen tarve. Vaikka B12-vitamiinin pitoisuus veressä olisi normaalialueella, aivokudoksen B12-pitoisuus voi olla hyvinkin matala. Tämä johtuu siitä, että B12-molekyyli ei läpäise veriaivoestettä kovin helposti. (Tri Kaarlo Jaakkola: Vatsa Kuntoon 2017 http://terveyskirjat.fi/b12-vitamiinin-puutos-ja-tarve/)

Ravintoperäinen B12-vitamiini on peräisin yleensä eläinkunnan tuotteista, varsinkin maitotuotteista, maksasta, munuaisista, lihasta tai kananmunista. Maitotuotteista B12 imeytyy helpommin kuin lihasta. Nykykäsityksen mukaan B12-vitamiinin päivätarve on vain 3 mikrogrammaa (μg), ja sen saa yleensä normaalia sekaruokaa syömällä helposti. Jos noudatetaan alussa mainittujen tanskalaistohtoreiden suositusta 6 µg/vrk, tarvitaan useimmiten ravintolisää pillereinä tai kapseleina. Eläinvalkuaista karttavilla vegaaneilla kehittyy ajan mittaan B12-puutostila, jos he eivät ota tätä vitamiinia lisäravinteena. Vegaaniruokavaliota noudattavien on saatava tarvitsemansa B12-vitamiini päivittäin lisäravinteena heti ruokavalion aloittamisen jälkeen.

Iäkkäillä henkilöillä B12-vitamiinin puutteen syy on yleensä imeytymisen häiriö, jonka voi aiheuttaa ikääntymisestä johtuva vatsan limakalvojen oheneminen. Syynä voi olla myös surkastuttava mahalaukun tulehdus eli atrofinen gastriitti. Tämä voi johtua helikobakteerista tai syntyä autoimmuunitaudin seurauksena. Tällöin maharauhaset eivät eritä tarpeeksi ns. sisäistä tekijää eli tarvittavaa glykoproteiinia. Seurauksena on pernisiöösi anemia. Niillä, joiden mahalaukku ei valmista sisäistä tekijää, jopa 80–90 % vitamiinista erittyy ulosteisiin. Yli 65-vuotiaista suomalaisista jopa 10 prosentilla on puutetta B12-vitamiinista. Tohtori Tolonen toteaa (2006), että suomalainen laboratoriotutkimuksiin erikoistunut professori Ralph Gräsbäck kirjoitti norjalaisessa Nordisk Medisin -lehdessä jo vuosia sitten noin 15 prosentin 75-vuotiaista suomalaisista naisista potevan piilevää B12-vitamiinin puutetta. Sama määrä (15 %) syö masennuslääkkeitä. Tietenkään emme tiedä, onko kyse samoista henkilöistä – mutta B12-vitamiinin riittävä saanti ehkäisee masennusta ja muistihäiriöitä.

B12-vitamiinin puutos johtuu nykytiedon mukaan vain harvoin liian vähäisestä vitamiinin saannista, vaan useimmiten erilaisista imeytymishäiriöistä. Jos epäilet imeytymishäiriötä, ota yhteyttä terveydenhuollon ammattilaiseen, jotta pääset tutkimuksiin. Imeytymishäiriön ollessa kyseessä saatat tarvita B12-vitamiinia pistoksina suoraan kudoksiin.

Keskimääräinen B12-vitamiinin saanti ravinnosta on 5-8 µg/vrk, mikä ylittää nykysuositukset. B12-vitamiini on hyvin turvallinen, mitään myrkyllisiä vaikutuksia ei ole havaittu niinkään suurilla saantitasoilla kuin 100 µg/vrk, joka ylittää saantisuosituksen 50-kertaisesti. Toisaalta B12 -vitamiinin saantisuositus, Tri Kaarlo Jaakkolan mukaan (Vatsa Kuntoon, 2017): 1000 µg / vrk ei ole liikaa, kun hoidetaan kroonista väsymysoireyhtymää (CFS). B12-vitamiinia tarvitaan veren kohonneen typpioksidin neutraloimiseksi.

B12-vitamiinin tarve korostuu tietyissä erikoistilanteissa. Näitä ovat mm. laktoosi-intoleranssi tai keliakia, raskaus ja imetys, sairaus- ja toipilasaika, kova fyysinen rasitus ja muu stressi, yksipuolinen ravinto, pitkäaikainen paasto, dieetti ja laihdutuskuurit, tietyt lääkkeet kuten diabeteslääkitys tai ehkäisypillerien käyttö, sekä runsas alkoholinkäyttö ja muut epäsäännölliset elämäntavat. Tällöin lisäravinteena nautittavasta B12-vitamiinista todennäköisesti on suurta hyötyä.

Lisäravinteissa käytetään yleensä B12-vitamiinin synteettistä muotoa syanokobalamiini. Syanidi on peräisin ravintolisän valmistuksessa tehdystä aktiivihiilipuhdistuksesta. Yhdiste metabolisoituu kehossa jättäen jälkeensä pienen määrän syanidia. Liukoiset syanidit ovat myrkyllisiä kilpirauhaselle, ja suurina määrinä ne aiheuttavat struumaa. Syanokobalamiini on joissakin valmisteissa – kuten esimerkiksi Q Medin Acomax-kapseleissa – korvattu metyylikobalamiinilla tai adenosyylikobalamiinilla (dibentsoidi) (lähde: wikipedia). Saat Acomaxia kanta-asiakashintaan, kun rekisteröidyt osoitteessa www.isotee.fi/verkkokauppa.